etusivu   ohjelma   esiintyjät    kuvia
artikkelit    linkit    edelliset tapahtumat



2012 NYT - Ajan laki ja tietoisuuden muutos

”Aika on se salaisuus, jonka kautta olet vapautuva tästä tasosta” kirjoittaa Thoth kuuluisissa smaragditauluissaan, jatkaen smaragditauluissaan esiintyvän ikuisen Olevaisen sanoin: ”Alussa oli ikuinen ajatus ja jotta ajatus voisi olla ikuinen, täytyy ajan olla olemassa. Tästä kaiken kattavasta ikuisesta ajatuksesta kasvoi AJAN LAKI. Laki, joka on olemassa kaikessa. Virraten hiljaisesti, rytmisellä liikkeellä, joka on ikuisesti kiinnittynyt. Aika itse ei muutu, vaan kaikki muuttuu ajassa, ajan kuluessa. Aika on voima joka pitää tapahtumat erillään, jokaisen oikealla paikallaan. Aika ei liiku, vaan sinä liikut ajassa, kun tietoisuutesi liikkuu tapahtumasta toiseen. Tiedä, että vaikka oletkin erillinen ajassa, olet kuitenkin aina Ykseydessä.”

”Historia toistaa itseään” – tämä toteamus kuvaa ajan syklistä luonnetta, joka pitää tapahtumat erillään, jokaisen kuitenkin suuressa suunnitelmassa paikallaan. Ajassa samantyyppisinä toistuvat teemat ovat olleet olennainen osa ihmiskunnan kehityksen historiaa. Nämä muutokset ovat olennainen osa kaikkea kehitystä. Elämän näytelmässä jokin aika aina päättyy, jotta jotakin uutta pääsee syntymään. Ainoa asia mistä voimme olla elämässämme varmoja on muutos. Vaikka kehitysteemat itsessään eivät muuttuisi, niin itse tila syklisyydessään muuttuu elämän näytelmän näyttämöllä. Kehitys ja muutos tapahtuvat lineaarisessa ajassa, jossa koemme tapahtumat toisiaan seuraavina. Muutos ei kuitenkaan koske vain sitä tilaa, missä elämän näytelmä toteutuu, vaan elämän näytelmän näyttelijät - ihmiset, sielut muuttuvat, kehittyvät tai vaihtuvat elämän näytelmässä maan päällä.

Tulevatko siis tulevaisuuden historian kirjoittajat kirjoittamaan kulumassa olevasta suuresta muutoksesta, että se oli jonkin aikaisemman aikakauden paluu. Vai olisiko nyt kysymyksessä niin suuri muutos, joka jopa muuttaisi tämän ajan ja tilan syklisyyden luonteen joksikin täysin uudeksi? Onko tämä edes mahdollista, kun ajattelemme ja katselemme maailmaa ympärillämme? Onko mahdollista, että osaisimme liikkua ajassa myös siihen tilaan, jossa aikaa ei enää ole ja pystyisimme luomaan jotakin todella uutta ja erilaista eläen ikuisessa Nyt-hetkessä? 2012 vuoteen liittyvät teemat ovat jo nyt olemassa olevaa todellisuutta elämässämme. Jonkin aikakauden päätösvaiheessa myös uusi saa jo alkunsa. Siis jo nyt, ei vasta jonkin aikakauden päätöksen jälkeen.

Olemme kaikki osa Ykseyttä ja jatkuvassa, elävässä yhteydessä myös tietoisuuden ykseyskenttään. Olemme Ykseydessä – myös silloin kun elämme erillisyyden harhassa egojemme tasolla. Ihmisinä meidän voi olla toisinaan vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää sitä, että olemme todellakin osa suurta maailmankaikkeutta myös silloin. Kaikella sitä mitä olemme kokonaisvaltaisesti ja mitä ilmennämme itsestämme ulospäin, me myös vaikutamme tähän ikuiseen tietoisuuskenttään. Muutoksen ajassa kysymys on oikeastaan vain siitä, mitä toivomme ja tahdomme tapahtuvaksi ja olemmeko valmiita tekemään niitä rohkeita tekoja, jotka toteuttavat toivomamme muutokset?





  

 


Kohoaminen toiselle tietoisuuden tasolle, jossa olemme kaikki yhtä tietoisella tasolla, edellyttää meiltä vastuullista tietoisuutta itsestämme ja toimistamme. Maailma ympärillämme heijastaa aina peilin tavoin sen, mitä vaalimme sisäisessä tilassamme. Jos näemme ympärillämme vain kielteisiä asioita ja tapahtumia, niin maailmamme muotoutuu sen mukaiseksi. Samoin tulevaisuutemme.

Olemme suuren syklin päätösvaiheessa, joka ei ole mikään loppu, vaan jotain josta alkaa uusi aikakausi. Olisiko meissä nyt viisautta ja rohkeutta nähdä myös kaikki kauneus ja hyvyys, mikä meitä ympäröi - ilman suuria katastrofeja tai mullistuksia? Suurten haasteiden keskeltähän löydämme aina rakkautta ja myötätuntoa. Tarvitsemmeko vielä näitä suuria haasteita löytääksemme itsestämme tämän rakkauden ja myötätunnon myös muita kohtaan? Olemmeko sieluina unohtaneet aidon taidon asettua toisen asemaan ja ymmärtää sekä hyväksyä myös muunlaisia näkemyksiä kuin omamme?

Olemme ihmiskuntana olemassa yhdessä ykseydessä. Me olemme sitä nimenomaan yhdessä. Olemme olemassa yksilöinä lahjoinemme ja kykyinemme. Olemme olemassa kuitenkin myös tämän yksilötason Minä olen-tietoisuutta laajempana, kollektiivisena ykseytenä Me Olemme-tietoisuudessa. Niin täällä maan päällä kuin myös uusissa tasoissa ja uusissa maailmoissa. Me olemme-tietoisuus on moniulotteista tietoisuutta, jonka avulla vapaudumme myös tästä ajasta ja tilasta ajan luonteen ymmärtämisen lisäksi. Jokainen ihminen jonka kohtaamme on osa minua ja sinua – minä olen sinä ja sinä olet minä. Miten siis sinua kohtelen, miten sinua rakastan niin, että meillä kaikilla on hyvä olla yhdessä myös tässä maailmassa? Millaisin silmin katselemme toisiamme ja maailmamme? Millaisen tulevaisuuden luomme yhdessä?

Riitta-Marja Gauffin