Aineesta, materiasta. Ei. Se on liian yksinkertainen vastaus. Se kolmiulotteinen maailma jota useimmat meistä asuttavat suurimman osan ajastaan, muodostuu energiasta, tietoisuudesta ja ajasta. Onko tuo oikea vastaus? Mitä ovat ne kolme ulottuvuutta ja mikseivät energia, tietoisuus ja aika myös ole ulottuvuuksia? Tai mistä tiedämme, ettei esimerkisi ajalla ole useampia ulottuvuuksia?

Mikä tietenkin on oleellista meille ihmisille, on se mitä maailma on meille. Miten me havaitsemme ja koemme sen - ja ennenkaikkea miten me elämme siinä syntymästä kuolemaan. Me havannoimme maailmaa ympärillämme aisteillamme. Me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme ja haistamme. Kukin näistä aisteista vastaanottaa informaatiota ympäristöstä eri tekniikalla. Tuo informaatio kulkeutuu sitten aivoihimme, jossa se lopulta tulkitaan siihen muotoon jossa sen koemme.

• SILMÄT vastaanottavat tietyn taajuusalueen sähkömagneettisesta säteilystä. Tätä aluetta kutsumme "näkyväksi valoksi". Silmät prosessoivat valonsäteet sellaiseen muotoon, jota aivomme voivat edelleen työstää niin, että koemme aistimuksen väreistä.
  
• KORVAT vastaanottavat tietyn taajuusalueen ilman paineaalloista, alueen jota kutsumme "kuultavaksi ääneksi".
  
• IHO ja monet muut ruumiin osat aistivat kontaktin esineisiin ja voimiin sekä välittävät tiedon kosketuksesta aivoihin, ja tunnemme sitten kosketuksen, kipua, kylmää, kuumaa jne.
  
• NENÄ vastaanottaa pieniä ilmassa leijailevia hajuhiukkasia, jotka tulevat eri lähteistä. Kun näitä hiukkasia on tarpeeksi, aistimme hajua.
  
• KIELI ja HUULET reagoivat kemikaaleihin joita on ruuassa tai esineissä ja tämä koetaan makuna.

On ilmeistä että aistimme ovat rajalliset. Kaikesta siitä mitä ympärillämme sattuu ja tapahtuu, havaitsemme vain hyvin pienen osan. Reagoimme vain viiteen eri ilmiöön ja vain rajoitettuun osaan niistäkin. Sitten on ilmiöitä joita emme havaitse lainkaan. Niinpä mielessä kokemamme todellisuus on jotakin muuta kuin varsinainen todellisuus ympärillämme. Lisäksi tapa jolla tulkitsemme näitä ilmiötä, perustuu aistinelimiemme ja aivojemme toimintamekanismeihin. Sattuu olemaan niin että koemme spektrisäteilyn väreinä ja paineaallot ääninä. Ruumiimme on "kone" joka ottaa vastaan informaatiota ympäriltään ja muuttaa sen muotoon, jonka aivomme kykenevät ymmärtämään. Mutta voisimme rakentaa koneen joka muuttaisi äänet väreiksi ja päinvastoin. Katsomalla maailmaa tällaisen laitteen läpi, se näyttäisi aivan erilaiselta!

Siis mitä todellisuus oikeastaan on? Mitä tulee jokapäiväiseen elämäämme, todellisuus on sitä mitä siitä koemme. Silti meidän ei pidä unohtaa, että tämä on todellakin vain se osa, minkä pystymme havaitsemaan. Kaikkeuteen kuuluu muutakin kuin se fyysinen todellisuus jonka havaitsemme normaalissa tietoisuuden tilassamme.

Martin Keitel, 1998