Long count ja seitsemän sinettiä

(ote kirjasta Puhuvan Puun Lapset, (c) Veli Martin Keitel 2012)

Mikä tekee tästä ajasta niin erikoisen, on se että kaksi erilaista sykliä tulee päätepisteeseensä; henkilökohtainen sykli (tai sellaisten sarja) ja planetaarinen sykli. Näiden syklien päättyminen tapahtuu samanaikaisesti, siten että ne vahvistavat toisiaan. Riippumatta siitä, missä kohtaa omaa sykliään yksilölliset sielut ovat, Maan transformaatioprosessi vaikuttaa heihin. (Jeshua)

Mayojen pitkiä aikoja kattavista kalenterijärjestelmistä tunnetuin on ns. "Long count" -kalenteri (”pitkä jakso”), joka kattaa aikavälin 3114 eaa. – 2012. Tämä reilun 5000 vuoden ajanjakso muodostuu 13 baktunista, joista kukin kestää n. 400 v. Nämä 13 baktunia voidaan edelleen tulkita 7 päiväksi ja 6 yöksi (ainakin Carl-Johan Callemanin mukaan).

Johanneksen ilmestyksessä eli Ilmestyskirjassa esitellään seitsemällä sinetillä sinetöity käärö. Nämä seitsemän sinettiä avataan yksitellen. Tulen osoittamaan, kuinka tämä 7 sinetin ajanjakso vastaa mayojen Long countia. Sen 7 "viikonpäivää" ovat kuin Long countin päivät ja yöt. Poiketen Callemanin näkemyksestä, esitän nyt kuitenkin että nämä 7 päivää eivät ole keskenään samanmittaisia, vaan kyseessä on jatkuvasti kiihtyvä kehityskulku. Paitsi että tämä on johdonmukaista ottaen huomioon evoluution kiihtyminen koko universumin ja maapallon historian aikana, Ilmestyskirja tukee tätä tasaisesti kiihtyvää kehitystä hämmästyttävän täsmällisesti!

Olin todella innostunut, kun löysin vastaavuuden mayojen Long count -kalenterin ja Ilmestyskirjan seitsemän sinetin välillä. Vielä innostuneempi olin, kun huomasin Sammon takomisen ja Lemminkäisten ansiotöiden Kalevalassa vastaavan seitsemää sinettiä. Neljä ensimmäistä sinettiä oli melko helppo sovittaa yhteen historian kanssa, koska kyseessä ovat tuhansien tai satojen vuosien pituiset ajanjaksot, eikä niiden vaihtumiskohtia tarvitse määritellä tarkasti. Kolmen viimeisen sinetin kohdalla sen sijaan puhutaan kymmenistä ja yksittäisistä vuosista, joten ne piti saada täsmäämään tarkemmin.

Mitä pitempään tutkin kuvausta Harmageddonin sodasta, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kyseessä on Irakin sota, joka alkoi jo vuonna 2003. Harmageddonin sota on selvästikin viimeiseen sinettiin liittyvä tapahtuma, joten kiihtyvässä evoluutiossa tämä tarkoittaisi, että seitsemännen sinetin aikakausi ja sitä myötä koko "jumalallisen suunnitelma" tulisi päätökseen vuoden 2004 lopulla tai viimeistään 2005 alussa. En voinut hyväksyä tätä ajatusta. Sillä jos luominen tässä ulottuvuudessa tuli päätökseen 2005 ja Ilmestyksen mukaan sitä seuraa kultaisen kaupungin ja 1000-vuotisen rauhan aika, meidän pitäisi jo olla tuossa ajassa! Samalla vastaavuus Long countin päättymisen kanssa ei enää toimi, koska sen pitäisi päättyä 2012. Ja oli vielä yksi ongelma: Kuudennen sinetin kohdalla Raamatussa kuvataan suurten mullistusten sarjaa, joka mitä ilmeisemmin viittaa maapallon pyörimisakselin kääntymiseen. Ja tokihan tiedämme, ettei tällaista vuoteen 2011 mennessä ole tapahtunut!

Kun sitten aloin tutkia 4.-6. sinetin sopivuutta sellaiseen jaksotukseen, jossa Harmageddonin sota alkaa v. 2003, huomasin että koko systeemi toimii kaikesta huolimatta parhaiten juuri näin. Aloin myös miettiä oman elämäni tapahtumia vuosina 2003-2005 ja niistäkin löytyi hämmästyttävää synkronistisuutta tämän mallin kanssa. Olisiko mitenkään mahdollista ajatella, että me todellakin elämme jo kultaisen kaupungin ajassa? Tämä saattaa tuntua lukijasta aivan mahdottomalta ajatukselta, mutta ei ehkä enää sen jälkeen, kun on tutkittu tarkemmin mikä tuo kultainen kaupunki ja siihen liittyvä uusi tietoisuudentaso oikein on.

Jos otamme 7 sinetin ajan aluksi vuoden 3115 eaa. ja ensimmäisen "sinetin" kestoksi 3840 v; ja siitä eteenpäin jokainen sinetti on neljä kertaa edellistä lyhyempi, tällöin aikakausien alkamisajankohdiksi saadaan seuraavat:

1. sinetti: 3115 eaa. Agraariyhteiskunta, maiden valloitus (Egypti, Kreikka, Rooma)
2. sinetti 725 Tutkimusmatkat, merien valloitus (alkaen viikingeistä)
3. sinetti 1685 Kolonialismi, imperialismi, teollinen aika, tuliaseet
4. sinetti 1925 Ilmasodat, globalisaatio
5. sinetti 1985 Informaatioaika, Internet
6. sinetti 2000 Totuuden aika, mediasota
7. sinetti 2003 loppu Harmageddon, viimeinen sota
Kultainen aika 2004 loppu Merkkinä Intian valtameren maanjäristys 26.12.2004

Ensimmäinen 3840 vuotta on 3/4 koko seitsemän sinetin ajan (tai Long countin) kestosta. Seuraava jakso on 3/16, sitten 3/64 jne. Asia voidaan ilmaista myös niin, että kun koko systeemin päättymishetkestä siirrytään taaksepäin 13 baktunia, tullaan jokseenkin vuoteen 3115 ennen ajanlaskun alkua, siirryttäessä taaksepäin neljäsosa tuosta ajasta tullaan vuoteen 725, kuudestoistaosa vie vuoteen 1685 jne.

Tavallaan siis juuri tuo päättymishetki on se perusta, jolle menneisyys rakentuu – eikä päinvastoin. Syyn ja seurauksen jatkumo siis kääntyy ympäri; menneisyys on ehkä seurausta tulevaisuudesta. Tämän voisi ilmaista myös siten, että jumalallisen suunnitelman täydentyminen tiettynä hetkenä vaatii toteutuakseen sarjan tapahtumia menneisyydessä!

Tällä menetelmällä luotu aikataulu kuvaa todella hämmästyttävästi kehityksen kiihtymistä, siirryttäessä yhdestä sinetistä toiseen. Lisäksi vastaavuus mayojen Long count -kalenterin kanssa on lähestulkoon täydellinen.

Long count -kalenterin päättymistä 21.12.2012 tuetaan usein sillä perusteella, että tuolloin talvipäivänseisauksen aikana vallitsee ns. ”galaktinen linjaus” eli maapallo, aurinko ja Linnunradan keskus ovat konjunktiossa. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta kyseessä ei ole pelkästään tuohon hetkeen liittyvä asetelma, vaan tämä linjaus toteutuu yhteensä n. 36 vuoden ajan, noin vuodesta 1980 vuoteen 2016 (aina talvipäivänseisauksena). Mikäli linjaus todellakin on merkittävä, luulisi sen tärkeimmän kohdan olevan tämän ajanjakson keskivaihe, joka sijoittuu vuoteen 1998!

Seitsemäs aikajakso alkoi tämän järjestelmän mukaisesti syksyllä 2003, kesti reilut 343 päivää ja päättyi syksyllä 2004. Sen jälkeen nelinkertaisen kiihtyvyyden periaatetta jatkaen päädyttäisiin noin ”11. sinetin” kohdalla aivan vuoden 2004 loppuun, eikä kalenteri tästä eteenpäin enää jatkuisi (kunkin ”sinetin” kesto supistuisi äärettömän lyhyeksi). Tuon vuoden loppu olisi siis aikaspiraalin matemaattinen keskipiste.

On mahdotonta määritellä vuoden tai edes kymmenen vuoden tarkkuudella tutkimusmatkojen ajan tai teollisen ajan alkua. Tällä ei ole merkitystä, koska esim. näiden kahden ajanjakson välillä olevan 1000 vuoden välimatkassa muutamilla vuosilla ei ole suurta merkitystä. Merkittävää on se, että kokonaisuus täsmää näin hyvin; nelinkertainen kiihtyminen näyttää tämän löydön valossa erittäin selkeältä.