Babylonin vankeudesta vapautuminen

(ote kirjasta Puhuvan Puun Lapset, (c) Veli Martin Keitel 2012)

Keskeinen ongelma on se, että tämän olemattoman rahan kuluttaminen kytkeytyy paljolti erilaisten olevaisten esineiden ja tuotteiden hankkimiseen ja valitettavan paljon näiden samojen tuotteiden poistamiseen käytöstä. Kaikki materiaalinen tavara ja aine jota tällä planeetalla ostetaan ja myydään, on otettu tämän planeetan luonnosta – mitään muuta lähdettähän ei ole (jos ei oteta huomioon erittäin harvinaisia meteoriitteja). Jopa keinotekoisesti tuotettujen kemiallisten aineiden raaka-aineet ovat peräisin luonnosta.

Entisinä aikoina luonnosta otetut ainekset palautuivat luontoon melko lailla samassa muodossa kuin ne otettiin (vesi vetenä, puu puuna, kivi kivenä). Viimeisten satojen vuosien aikana kuitenkin on tultu tilanteeseen, jossa materiaalit otetaan luonnollisessa muodossaan mutta palautetaan voimakkaasti käsiteltyinä. Niinpä ne eivät enää palaudu ekosysteemin käyttöön, paitsi hyvin pitkien aikojen kuluessa. Näin syntyy ympäristöön yhä kasvavaa vajausta luonnollisista aineksista, samalla kuin myrkylliset luonnon tasapainoa horjuttavat jätteet kasaantuvat.

Vaikka raha siis oikeastaan on vain mielikuvitusasia, ne joilla tätä mielikuvitusrahaa on paljon, käyttävät varsin todellisen tuntuista valtaa ja hankkivat varsin todellisen tuntuista omaisuutta. Miten tämä on mahdollista? Vastaus on yksinkertainen, suorastaan järkyttävän yksinkertainen:

Koska me hyväksymme sen.

Ja miksi me hyväksymme sen? Koska me olemme sosiaalisia olentoja, jotka toimivat niin kuin toisetkin tekevät, niin kuin koulussa opetetaan tai niin kuin lehdissä kirjoitetaan. Ostamme asioita rahalla, vaikka konkreettisempaa ja käytännöllisempää olisi vaihtaa tavaroita keskenään, palveluita keskenään ja tavaroita ja palveluita toisiinsa. Mutta jos alat toimia näin, kapitalistinen järjestelmä sanoo sinulle: "Ei noin! Sinun pitää ensin ansaita rahaa työlläsi, maksaa rahasta veroa, käyttää saamaasi palkkaa vakuudeksi lainalle ja maksaa lainasta korkoa – ja vasta sitten voit vaihtaa rahan tarvitsemiisi palveluihin ja tuotteisiin!" Ja me tottelemme sokeasti kuin Kalevalan umpisilmä karjapaimen.

Kun velallisten lukumäärä ja velkojen suuruus koko ajan lisääntyy, vauraus siirtyy yhä harvemmille yksilöille ja organisaatioille. Nämä taas saavat yhä enemmän valtaa vaikuttaa siihen, että voitot jatkossakin ohjautuvat heille. Ilman vallankaappausta tämä kehitys pysähtyy vasta kun resurssit todella alkavat loppua maailmasta ja käsissämme on katastrofi. Tähän tilanteeseen olemme jo tulleet. Nimittäin jo vuonna 2007 ihmiset kuluttivat vuodessa puolitoista kertaa enemmän luonnonvaroja kuin mitä maapallo niitä tuottaa. Käytännössä tällainen kulutus tarkoittaa, että maapallon luonnonvarat köyhtyvät nopeasti ja yhä useammat nääntyvät pian autiomaassa!

Jos kapitalismin tavoite siis on voiton saaminen liiketoiminnasta, sen todellisempi ja konkreettisempi lopputulos on köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Nyt kun kapitalismi on vallannut koko maailman, tämä surullinen lopputulos on nähtävissä kaikkialla. Paitsi että tietenkään kyseessä ei ole mikään lopullinen lopputulos, vaan tilanne pahenee koko ajan.

Kapitalistisessa maailmassa ihmisille on luotu harhakuva, jossa

taloudellinen vauraus = onnellisuus
voiton tavoittelu = oikea tapa elää

Uutinen sinulle, joka haluat siirtyä evoluutiossa eteenpäin ja seurata kristustietoisuuden tietä:

Tämä on suuri valhe.

Kelpaisivatko seuraavat määritelmät:

Onnellisuus = eläminen terveenä ja hyvinvoivana rakkauden täyttämässä ympäristössä
Oikea tapa elää = toimiminen rakkaudesta käsin kaikissa elämän tilanteissa

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät ole täysin ristiriidassa keskenään: Taloudellinen vauraus voi auttaa saavuttamaan terveellisen ja rakkaudellisen elämän. Lisäksi voiton tavoitteleminen on mahdollista myös sellaisessa liiketoiminnassa, joka perustuu rakkaudellisiin valintoihin. Tällöin kuitenkin varsinaisen voiton ja vaurauden tulee perustua johonkin muuhun kuin toisen tappioon tai köyhtymiseen – ja tämäkin on otettava liiketoiminnassa huomioon. Jotta kapitalismia voitaisiin siis menestyksekkääksi toteuttaa terveessä, tasa-arvoisessa, rakkauteen pohjautuvassa maailmassa, siinä pitäisi tapahtua suuria periaatteellisia muutoksia. Näistä ensimmäinen on koron kiskomiseen perustuvan pankkitoiminnan alas ajaminen (mikä ei tarkoita, etteivätkö rahavirtoja ohjailevat ihmiset saisi ottaa vastaan korvausta työstään).

Kapitalistisen arvomaailman muuttaminen nykyisessä valtatilanteessa (joka itsessään on vallitsevan kapitalistisen arvomaailman luoma) edellyttäisi juuri vallanhimoisten yksilöiden ja organisaatioiden aktiivisuutta. Sitä taas emme voi odottaa, koska he tuskin haluavat luopua niistä periaatteista joilla he ovat valtansa ja vaurautensa saavuttaneet. Myöntäessään arvomaailmansa virheellisyyden, heidän pitäisi luopua suuresta osasta omaisuuttaan. Näin tehdessään he luopuisivat samalla taloudellisesta ja poliittisesta vallastaan eivätkä he enää voisi samalla tavalla vaikuttaa politiikan muuttamiseen! Toisin sanoen muuttumalla itse siihen suuntaan, mihin he haluaisivat käyttää valtaansa, he menettäisivät tuon valtansa! Vaihtoehtoisesti heidän pitäisi alkaa toimia omia taloudellisia kumppaneitaan ja tukijoitaan vastaan – mikä myös johtaisi valta-aseman menettämiseen.

Muutoksen ei siis voida odottaa lähtevän "päättäjistä". Kuka sanoikaan, että "todellinen muutos lähtee aina kansan syvistä riveistä"?

Pankkijärjestelmän romahtaminen on vääjäämätön tosiasia, joka on vain odottanut toteutumistaan. Sen tapahtumista on pitkitetty ja pitkitetty ja samalla on velkaannuttu yhä enemmän. Mitä enemmän sitä pitkitetään, sitä herkemmin nopea romahdus tulee ja sitä perusteellisempi se on. Euroopan maiden konkurssit 2010-luvulla ovat tästä hyvä esimerkki. On mahdollista monin tavoin vaikuttaa siihen, miten vakavasti globaali pankkikriisi vaikuttaa yksityisen ihmisen elämään, mutta on selvää että siirtymävaihe uuteen kansainväliseen talousjärjestelmään ei käy kivuttomasti.

On myös selvää, että ne yksilöt ja instituutiot, jotka romahtamisen uhan alla ovat menettämässä omaisuuttaan, tekevät kaikkensa jotta niin ei kävisi. Kapitalistinen arvomaailma perustuu suureen valheeseen; niinpä on melko helppo päätellä, että kapitalistisen maailman huipulla suurimpia rahavirtoja ohjailemassa on melkoinen joukko melkoisia valehtelijoita. Jotkut heistä eivät tosin välttämättä edes tajua valehtelevansa, koska ovat niin syvällä systeemin syövereissä. Rikkaat valehtelijat voivat helposti maksaa vähemmän rikkaille valehtelijoille, jotta nämä levittäisivät valhetta eteenpäin. Ja valheiden levittämiseen kapitalistisessa yhteiskunnassa on tiettävästi hyvin tehokas koneisto – media.