Veli Martin Keitel, 2010
VÄINÄMÖISEN PUHUVA PUU

- tiivistelmä ensimmäisestä osasta Paradigman muutos

(Tätä tekstitiedostoa saa levittää vapaasti, kunhan et poista etkä lisää siihen mitään)

http://www.martinkeitel.net/puhuvapuu

Johdanto


Taustaa

Vuosien 2006 ja 2010 välillä olen kokenut hyvin monenlaisia asioita, jotka ovat vieneet minua eteenpäin ymmärryksessäni. Joskus olen tietoisesti etsinyt jotakin puuttuvaa palasta tai täsmennystä vajaaseen tietoon. Merkittävimmät oivallukset ovat, kuten elämässä yleensäkin on tapana olla, kuitenkin tulleet odottamatta ja odottamattomassa muodossa. Arkkityypit, numerot, geometria ja muut senkaltaiset aiheet saattavat äkkiseltään tuoda mieleen kuivan teorian ja matematiikan. Kun niitä pohditaan analyyttisesti mielen tasolla, niissä on toki paljon sitäkin. Mutta ennen kaikkea ne ovat elämää, ne luovat eräänlaisen kosmisen pohjapiirrustuksen elämän kokemuksille ja maailman käsittämättömän moninaisille ilmiöille. Ilot ja surut, rakkaus ja pelko, lapsenomaisuus ja viisaus.. Kaikki nämä ovat silmukoita verkossa, jonka koostumus sisältää luomisen kaavan - mutta ennen kaikkea se sisältää Tarkoituksen.

Suurimman osan ajastani näiden vuosien kuluessani olen elänyt elämääni kuten kuka hyvänsä.. no, ehkä en kuten kuka hyvänsä (monet ystäväni voivat todistaa, että elämäni ei ole sieltä tavallisimmasta päästä... mutta en välttämättä silti suosittelisi samanlaista elämää toisille) - mutta tarkoitan, että pääasiassa minunkin elämäni on muodostunut arkisten kokemusten jatkumosta. Tämä "arkijatkumo" tarjoaa kankaan niille elämän merkityksellisille siveltimenvedoille, joista lopulta muodostuu jotakin arkielämää suurempaa.

Oma maalaukseni tässä yhteydessä on kuin Johanneksen visio Ilmestyskirjassa; se muodostaa omaperäisen kuvauksen siitä, miten yksi tietoisuus, yksi sielu, yhden ihmisen kokemuksen kautta näkee tämän mullistavan ajankohdan Tarkoituksen. Maalauksessa on kaavoja ja matematiikkaa, mutta ne on maalattu hillityillä väreillä, eivätkä saa juurikaan huomiota niiltä värikkäiltä, räiskyviltä maalinroiskahduksilta, jotka liittyvät syvällisiin tunteellisiin elämyksiin. Kun itse kukin meistä saa elämänsä maalauksen valmiiksi, maalauksen katsojaa ei kiinnosta tyhjä ja kuiva kangas, jolle se on maalattu vaan se Tarkoitus, se rikkaus ja omaperäisyys joka tuon yksilön elämästä erottuu - olkoonpa se maallisin keinoin mitattuna ollut kuinka tavanomaisen tuntuista hyvänsä.

...

Rebirthingin avulla oman sisäisen pimeyteni läpikäyminen sai vauhtia; käsittelin puolessa vuodessa traumat, joiden parantaminen ei ollut onnistunut kymmenien vuosien aikana, vaikka monenlaisia konsteja oli tullut kokeiltua. Tämä paranemisprosessi mahdollisti ne huikeat seikkailut, joita koin seuraavana vuonna. Niistä voisi kirjoittaa oman kirjansa...

Oleellista tämän kirjan kannalta oli kevättalvella 2009 saamani inspiraatio "pyhän kielen" tutkimiseen. Innostus selvitellä foneettisten äänteiden luovaa voimaa ja niiden roolia pyhän geometrian rakenteissa lähti liikkeelle "vahingossa" - ainakin näennäisesti. Vaikka hyvin nopeasti pääsin tässä tutkimuksessa eteenpäin, en aikonut sisällyttää sen tuloksia tähän kirjaani. Mutta kun aloin kokoamaan eri kulttuurien luomiskertomusten keskeisiä yhdistäviä tekijöitä, en voinut välttyä panemasta merkille jumalten nimissä piileviä merkityksellisiä samankaltaisuuksia. Ja sitten tajusin, että nämä nimet olivat suoraa heijastusta kosmisen järjestyksen eli Elämänpuun arkkityyppisistä voimista - Äänen voimasta. Niinpä alue, jonka aluksi aioin jättää kirjastani kokonaan pois, päätyikin määrittelemään jopa kirjan nimen!


Paradigman muutos

Kiihtyvä aika

Maailma muuttuu. Maailma on aina muuttunut, onpa ihminen ollut sitä muuttamassa tai ei. Kuten sanotaan, vain muutos on pysyvää. Muutos on kuitenkin nyt, 2000-luvun alussa, nopeampaa ja rajumpaa kuin koskaan tunnetun historian aikana. Ehkä nopeuttakin merkittävämpää on muutoksen laaja-alaisuus. Itse asiassa maailmassa ei ole juuri mitään, mikä ei olisi suuressa muutoksessa. Nopeille muutoksille yksittäisillä alueilla voi olla omat syynsä, mutta mitkä syyt ovat näin laaja-alaisen muutoksen takana?

Jos seuraamme päivittäisiä uutisia virallisista lähteistä kuten TV:stä ja sanomalehdistä, puhutaan yleensä muutoksista taloudessa, ympäristössä, politiikassa, teknologiassa. Näitä eri alueita ei yleensä yhdistetä, eikä tarkastella niiden takana mahdollisesti olevaa yhteistä nimittäjää. Yhteys unohtuu jo siksikin, että talouden kohdalla puhutaan heilahteluista, ympäristön kohdalla muutoksesta, politiikan kohdalla trendeistä ja teknologian kohdalla kehityksestä. Kuitenkin heilahtelut, trendit ja kehityskin ovat kaikki muutosta. Näiden alueiden lisäksi muuttuvat myös Maapallon geologiset olosuhteet, maailmankuvat, kansainväliset yhteydet... Uskonnot, aatteet ja asenteet ovat nopeassa muutoksessa. Jopa maapallon ulkoiset asiat muuttuvat: Auringon koronavyöhykkeen on havaittu kuumenevan ja auringonpilkkujen aktiivisuuden vaihtelevan aikaisempaa rajummin, Marsin napajäätiköt ovat sulaneet, Jupiterin suuri punainen täplä on kutistunut ja sen seuraksi on ilmestynyt kaksi uuttaa täplää, Saturnukselta on hävinnyt kuita ja uusia ilmestynyt tilalle... melkoisia asioita.

Yhteinen nimittäjä kaikkinaiselle muutoksen kiihtymiselle on AIKA. Muutokset tapahtuvat nimenomaan ajassa, kaikki muutokset. Yksinkertaisin mahdollinen selitys kokonaisvaltaiselle muutoksen kiihtymiselle olisi ajan kiihtyminen. Onko se mahdollista? Voit todeta heti, että kellothan käyvät ihan samaa tahtia kuin ennenkin. Mutta huomaapa, että kellot eivät suinkaan luo tai edes määrittele aikaa, vaan ainoastaan mittaavat sitä. Kellojen viisarit "kulkevat ajassa" siinä missä kaikki muukin. Siispä jos ajan virta on nopeutunut, myös kellot kulkevat sen mukana, eikä niiden avulla muutosta voi huomata. Mistä sen sitten huomaa? Siitä, että lyhyemmässä ajassa tapahtuu enemmän asioita, enemmän muutosta kuin ennen. Tämä viittaa siihen, että "näkyvän ajan" taustalla on jokin toinen, näkymätön aika. Ehkä voisi puhua ulkoisesta ja sisäisestä ajasta.

Aika on yksi elämänkokemuksemme suurista mysteereistä. Me mittaamme aikaa ja sijoittelemme "ajan mitalle" kaikenlaisia tapahtumia ja kokemuksia. Mutta emme ymmärrä, mistä aika tulee, mistä se alkoi, minne se menee. Miten sitten voimme edes mitata sitä? Emme yleensä tule ajatelleeksi, että ajan mittauksemme perustuu täysin säännöllisesti toistuviin sykleihin. Olemme valinneet luonnon kiertokuluista tietyt syklit, jotka toistuvat ilmeisen tasaisin väliajoin, ja jakaneet näitä syklejä sitten pienempiin osiin, kuten viivottimessa senttimetrit jaetaan millimetreihin. Syklit, joita nyt tarkoitan, ovat nimenomaan astronomisia syklejä. Tämä on mielenkiintoinen havainto, sillä periaatteessa kaikki muut mitta-asteikot perustuvat maanpäällisiin ilmiöihin. Selvästikin tällaiset mittaukset määrittelevät vain ulkoista aikaa. Sisäinen ajan kokemuksemme ei ole mitattavissa samoin menetelmin.

...

Jatkuvasti kiihtyvä muutos johtaa väkisinkin lopulta kliimaksiin, jossa ihminen ja ympäristö eivät enää kestä voimakkaampaa muutosta. Nykymaailmassa voidaan nähdä monenlaisia rajoja, jotka ovat tulossa vastaan, jollei niitä ole jo saavutettu tai ylitettykin. Monet näistä rajoista liittyvät Maa-planeetan ekologiseen tasapainoon, jonka horjuminen on tänä päivänä aivan ilmeistä; päivittäin kuolee lajeja sukupuuttoon, merien ja metsien eläin- ja kasvikannat suppenevat, ilmasto-olosuhteet muuttuvat arvaamattomasti, puhdas vesi alkaa käydä ylellisyyshyödykkeeksi jne.

Mutta myös maailmanlaajuisen talousjärjestelmän jatkuvuus on uhan alla, mikä tietenkin väistämättä seuraa ihmisen ympäristön tarjoamien resurssien heikkenemisestä ja niiden korvaamisesta keinotekoisin menetelmin. Kuitenkin harvemmin edes ajattelemme millainen maailma olisi rajojen murtumisen jälkeen, saatikka että alkaisimme vakavasti valmistautua siihen - siitä huolimatta että tällainen romahduspiste aivan hyvin voi tulla vastaan omana elinaikanamme, jopa niinkin aikaisin kuin 2012.

Jonkin on muututtava oleellisesti: Jotenkin meidän on saatava kehomme ja tietoisuutemme synkroniin keskenään. Ja koska tuo epätahti alunalkaen johtui tietyistä universaaleista lainalaisuuksista, meidän pitää ainakin itsemme kohdalla muuttaa näitä lainalaisuuksia. Tai ehkä ne muutokset tapahtuvat jollakin tavaoin automaattisesti ja meidän pitää vain sopeutua niihin!

Valintojen merkitys

Jos katsomme aikamme rajuja muutoksia tässä valossa, meille aukeaa jonkinlainen selitys muutosten kiihtyvälle tahdille. Sen sijaan emme saa selityksiä sille, miksi juuri tietynlaisia muutoksia tapahtuu ja mitä muutoksia tapahtuu seuraavaksi. Aivan ilmeistä on kuitenkin se, että yhä lisääntyvässä määrin muutosten laatu on meidän omien valintojemme seurausta. Muutokset yhteiskunnassa ja ympäristössäkin ovat vahvasti seurausta toiminnastamme, valintamme johtavat muutoksiin käytännön tasolla yhä nopeammin. Tämä on suora seuraus tietoisuuden ja fyysisen maailman eri tahtiin kulkevista rytmeistä. Tietoisuudestamme lähtevät valinnat muuttuvat todeksi yhä nopeammin ja samalla vastuu aikaansaamistamme muutoksista kasvaa. Tätä asetelmaa vahvistavat teknologian tarjoamat mahdollisuudet tuottaa hyvin nopeasti hyvin suuria muutoksia hyvin pienellä ponnistuksella - ajatelepa vain punaisen napin painallusta, joka laukaisee ydinohjukset liikkeelle!

Kun puhun tietoisten valintojen vaikutuksesta fyysiseen todellisuuteen, en tarkoita pelkästään perinteistä ajattelutapaa, jossa ajatus muuttuu sanaksi ja sana teoksi. Viime aikaiset tutkimukset ja todellisuusmallit vahvistavat sitä ajatusta, että tietoiset valinnat vaikuttavat fyysiseen todellisuuteen myös abstraktimmalla tasolla. Modernin tietoisuudentutkimuksen mukaan varsinkin suurten joukkojen ajatukset muuttavat todellisuutta, vaikka joukon yksittäiset jäsenet eivät välttämättä liikuttaisi sormeaankaan ajatusten tuomiseksi fyysiselle tasolle. Tämän seurauksena myönteiset ajatukset ja toivomukset voivat vaikkapa vähentää rikollisuutta tai liikenneonnettomuuksia, pienten joukkojen oivallukset siirtyä "eetterin kautta" suurempien ryhmien tajuntaan...

Ja yksilötasolla myönteiset "affirmaatiot" (vahvat toistuvat ajatukset johonkin päämäärään pääsemiseksi) voivat johtaa odotettuihin muutoksiin omassa elämässä, vaikka muutoset näyttäisivät materialistisesti olevan oman vaikutuspiirin ulkopuolella. Eikä tämä koske pelkästään ihmisiä, vaan mukana ovat kaikki maailmamme ilmiöt, niin että tietoiset ajatuksemme vaikuttavat jopa luonnonilmiöihin. Tämä tieto alkaa löytyä yhä useammasta kirjasta ja lehdestä, siitä on tulossa osa uutta tieteellistä paradigmaa ja uutta maailmankuvaa. Kuitenkaan sinun ei tarvitse tässä vaiheessa uskoa tätä faktana, vaan jatkaa ajatusleikin tasolla - mikäli niin haluat.

Tässä ajattelussa siis muutoksen kiihtyminen on seurausta kosmisista lainalaisuuksista, mutta muutoksen laatu on omista valinnoistamme kiinni. Meidän on siis enemmän tai vähemmän pakko sopeutua muutokseen, mutta me itse valitsemme miten me sopeudumme ja millä tavoin hyödynnämme tai vaihtoehtoisesti väärinkäytämme muutoksen "energioita"!

Holistisen maailmankuvan jäljillä

Maailmamme on valtavan monimutkainen kokonaisuus miljoonine eläin-, kasvi- ja kivilajineen, luonnonilmiöineen, miljoonine ihmisyksilöineen, on miljoonia erilaisia aistimuksia, tuntemuksia, ajatuksia... Jokainen luontokappale on ainutlaatuinen, jokainen hetki on ainutlaatuinen, vaihtelu on rajatonta. Joka hetki miljoonat ärsykkeet pommittavat aistejamme. Kuinka yksi ihmismieli voisi käsittää murto-osaakaan tästä rajattomuudesta, saatikka sitten niistä lukemattomista elämän ja olemassaolon variaatioista joita voi olla tarjolla maanpiirin ulkopuolella!

Moderni tiede pyrkii löytämään lainalaisuuksia tästä runsaudensarvesta, se etsii mekanismeja ja kaavoja selittämään lukuisten erilaisten ilmiöiden toteutumista. Se pilkkoo luontokappaleita pienempiin ja pienempiin osiin saadakseen selville mikä ne saa kasvamaan, muuttumaan, elämään. Se etsii vastauksia elämän materiaalisista rakennuspalikoista - mikä on kuitenkin vain yksi osa kaikkeuden monimuotoisuutta. Vasta viime aikoina tieteen piiriin on alettu hyväksyä kysymyksiä asioiden syvemmästä tarkoituksesta pelkän mekanismin kyselemisen sijaan.

Perinteisesti (jos perinteenä voidaan pitää n. 200 vuotta vaikuttaneita ajatusmalleja) tällaiset kysymykset on jätetty uskonnon ja filosofian pohdittavaksi. Nyt en kuitenkaan halua luoda tästä samanlaista tieteen ja uskonnon välistä vastakkainasetelmaa kuin yleensä on tapana tehdä. Silloin kun uskonto on "vastannut" näihin kysymyksiin, se on tehnyt niin enemmänkin pappiskunnan jäsenten välisten sopimusten perusteella kuin valittämällä absoluuttisia totuuksia sellaisenaan. Lisäksi vastaukset ovat usein olleet hyvin epämääräisiä, sellaisia kuin "Vain Jumala tietää" tai "Kaikella on tarkoituksensa" tai "Silloin on mentävä kun Jumala kutsuu". Nämä vastaukset ja selitykset on ihmisten täytynyt joko uskoa ulkokohtaisesti (ymmärtämättä oman kokemuksen tai oivalluksen kautta asiaa) tai sitten jättää ne omaan arvoonsa. Perinteinen kristillinen yhteisö ei ole antanut yksilölle paljoakaan vapautta etsiä noita vastauksia, puhumattakaan oikeudesta kyseenalaistaa kirkon oppeja.

Pyydän sinua nyt pohtimaan sellaista tilannetta, jossa näitä rakennuspalikoita ei ole olemassa, lukuunottamatta tietoisuutta. Emme nimittäin voi mitenkään kuvitella sellaista tilaa, jossa mitään ei ole olemassa (siis ei tietoisuutta, ei energiaa, ei materiaa, ei mitään); siksi meidän on jätettävä vähintään yksi olemassaolon elementti. Materialistinen tiede, johon länsimainen maailmankuva on pohjautunut viimeisen n. 150 vuoden aikana, väittää tietoisuuden olevan seurausta materiasta ja energiasta. Mutta nykyisenä aikana esiin nouseva uusi tieteellinen maailmankuva asettaa tietoisuuden kaiken muun lähtökohdaksi. Näin se lähestyy henkisiä ja uskonnollisia aatteita, joissa kaiken taustalla katsotaan olevan universaali tietoisuus tai Jumala.

Peräänkuulutan holistista filosofiaa. Holistinen ajattelu hyväksyy yhtä lailla fysikaalisen tieteellisen tavan kuin kokemusperäisen henkisen tavan katsoa asioita. Se käyttää tieteellistä tutkimusta henkisten kokemusten selittämiseen; ei niiden kumoamiseen. Henkiset kokemukset taas joko tukevat tai kyseenalaistavat tieteellisten tutkimusten tuloksia, mutta niitä ei sijoiteta mystiikkaan, tieteen ulottumattomiin. Siinä missä uskonnollinen (myös tiedeuskonnollinen) tutkimus pyrkii yleensä tutkimuksillaan osoittamaan, että maailma on tietynlainen, ennakkoluuloton holistinen tutkimus pyrkii selvittämään millainen maailma on, antamatta valmiita vastauksia. Niinpä tämän asenteen omaava tutkija ei pyri mukauttamaan maailman ilmiöitä omaan uskomusjärjestelmäänsä, vaan päinvastoin pyrkii mukauttamaan oman uskomusjärjestelmänsä maailmaan ilmiöitä vastaavaksi.


Muinaiset mytologiat

Meille opetetaan, että ihmiskunnan nykyinen sivilisaatio ja teknologia ovat tulosta jatkuvasta kasvusta ja kehityksestä; että olemme lähteneet liikkelle alkeellisesta luolaihmisten kulttuurista ja päätyneet teknisen kehityksen huipulle. Tällaiseen johtopäätökseen voimme päätyä, jos tarkkailemme teknologisen automaation kehitystä viimeisten satojen vuosien aikana. Mutta jos lähdemme vertaamaan nykyihmisen ymmärrystä kokonaisvaltaisesta, moniulotteisesta maailmankaikkeudesta muinaisten sumerilaisten tai egyptiläisten viisauteen, havaitsemme toisensuuntaisen kehityslinjan. Empiirinen tiede ei tosin kenties tätä havaintoa asetu tukemaan, sillä se itsessään tutkii lähes pelkästään materian maailmaa, uskotellen kannattajilleen ja yleisölleen, että materian ulkopuolella olevat asiat ovat merkityksetöntä metafysiikkaa.

Kun tutkimme eri maailmankolkista peräisin olevia myyttejä, voimme havaita niissä hämmästyttäviä samankaltaisuuksia. Hämmästyminen on perusteltua vain silloin jos oletetaan, että nämä myytit ovat kehittyneet kukin omassa kulttuurissaan paikallisista lähtökohdista, ilman yhteyttä toisiinsa. Entäpä jos samankaltaisuuksien taustalla onkin se, että muinaisina aikoina ihmisillä eri puolilla maailmaa oli jollakin tavoin objektiivinen ymmärrys maailman olemuksesta; ja kussakin kulttuurissa se vuosisatojen saatossa värittyi paikallisilla kulttuurisilla vivahteilla? Aluksi hämmästyttävästä huomiosta tuleekin silloin johdonmukainen.

...

Useimmat luomiskertomukset esittävät, että ennen ihmistä on ollut Jumala tai jumalia ja että nämä jumalat ovat joko luoneet fyysisen maailman ja siinä elävät ihmiset, tai ainakin nämä ovat muototuneet jumalien ympärille. Jumalolennot kuvataan eri myyteissä hyvin värikkäästi eläinhahmoisina, jättiläisinä, luonnonmuodostelmina... Aikakautena, jolloin konkreettisia asioita kuvataan konkreettisilla ilmaisuilla, nuo vanhojen aikojen kuvaukset saattavat tuntua taikauskoisilta. Mutta jos hyväksymme, että ihminen tietoisena olentona polveutuu sellaisista olennoista, jotka eivät sijoittuneet "konkreettisten asioiden" maailmaan, kuinka noita olentoja voitaisiinkaan kuvata konkreettisin termein?

Paitsi että muinaisilla "jumalista polveutuvilla" ihmisillä (tai ainakin jumalilla, joihin nuo ihmiset olivat vielä yhteydessä) on ehkä ollut nykyiseen verrattuna ylivertainen ymmärrys maailman ilmiöiden alkuperästä, heillä on voinut olla myös ylivertainen ymmärrys tämän ymmärryksen häviämisen tarkoituksesta - ja sitä kautta tulevista tapahtumista. Jos kaikkitietävä tietoisuus on päättänyt luoda tai synnyttää itsestään maailman, jossa tietoisuuden määrä vähenee (tai vähintäänkin muuttuu kovin toisenlaiseksi), silloin tällä tietoisuudella on täytynyt olla jokin hyvä syy tällaiseen luomiseen - eikö vain? Jumalallinen suunnitelma liittyy nimenomaan tähän tarkoituksellisuuteen.

Enpä minäkään olisi tätä kirjaa lähtenyt kirjoittamaan, jos en näkisi menneisyyden myyttien selittävän nykyajan ja tulevaisuuden tapahtumia. Tarkoitukseni on nimenomaan auttaa lukijaa ymmärtämään nykytilannetta "ikiaikaisen" viisauden avulla.


Symbolit ja arkkityypit

Moni ihmettelee, miksi Raamatussa ja muissa vanhoissa mytologisissa teksteissä käytetään niin paljon symboliikkaa, sen sijaan että puhuttaisiin konkreettisista asioista helppotajuisesti. Joidenkin mielestä symbolinen ilmaisutapa vähentää tekstin painoarvoa, kun sitä voi tulkita niin monella tavalla eikä kukaan voi oikeastaan sanoa mikä tulkinnoista on absoluuttisesti oikea. Tarkoitukseni on osoittaa, että kaikkien elämämme tapahtumien taustalla vaikuttavat geometriset rakenteet, jotka oikeastaan ovat itse ilmentyneitä tapahtuneita paljon yksinkertaisempia! Tuomalla esiin konkreettisten ilmiöiden taustalla olevia arkkityyppejä, voidaan siis yksinkertaistaa ja selkiinnyttää kerrotun asian sanomaa. Mutta ensin meidän pitää oppia ymmärtämään arkkityyppistä ajattelua ja symboliikkaa.

Arkkityypit voidaan ymmärtää periaatteina, jotka vaikuttavat konkreettisen maailman ilmiöiden takana. Kuitenkaan arkkityyppiset olennot eivät ole pelkästään periaatteita, vaan ne ovat toiselta tasolta katsottuna todellisia olentoja. Ihminen itsessään toteuttaa kaikkia mahdollisia arkkityyppejä, mutta mitä syvemmälle kohti luomisen alkulähteitä kuljemme ajatuksissamme, sitä selkeämmin vastaantulevat hahmot edustavat ensin vain muutamaa arkkityyppistä olemusta ja lopulta vain yhtä arkkityyppiä. Samalla kuljemme yhä kauemmas tutusta maallisesta arkitodellisuudestamme ja nämä hahmot alkavat vaikuttaa aina vain vähemmän todellisilta. Tässä on kyse vain perspektiivistä!

Loppujen lopuksi arkkityypit eivät ole symboleja arkipäiväisille konkreettisille ilmiöille, vaan päinvastoin fyysisen todellisuuden tapahtumat symbolisoivat korkeampia arkkityyppisiä sisältöjä. Kaikki luonnonkansat lukevat viestejä luonnosta, pyrkivät ymmärtämään erilaisten ympäristön tapahtumien sisällöllisiä merkityksiä. Miksi lintu lentää ylitseni juuri nyt, miksi puun lehti putoaa polulleni, miksi olen nähnyt tietyn eläimen tavallista useammin viime kuukausien aikana? Mekaanisen maailman tapahtumat (joihin kuuluvat myös luonnon ilmiöt) mukautuvat toteuttamaan sisältöjä, jotka liittyvät elämän syvempiin merkityksiin.


Suomi ja Sumer

Vaikuttaa vahvasti siltä, että sumerilainen, suomalais-ugrilainen, muinais-intialainen ja eskimokulttuuri kaikki ovat lähtöisin yhteisestä alkuperäiskulttuurista, joka aikoinaan (yli 6000 v. sitten) oli keskittynyt jonnekin Keski-Aasiaan, Tiibetin ja Altain alueelle. Tuolla alueella legendan mukaan sijaitsee mystinen Shamballan tai Shangri-Lan maailma, jonne kenties myyttisiltä Lemurian ja Atlantiksen mantereilta selvinneet edistyneimmät yksilöt asettuivat noiden mantereiden tuhouduttua.

Lukija saattaa hämmästyä väitteestä, että ainakin kielellisesti suomi vaikuttaa olevan kaikkein lähinnä sumeria, mutta uskon voivani osoittaa, ettei sanojen suomi ja sumer samankaltaisuus todellakaan ole ainoa näitä kahta kulttuuria yhdistävä tekijä! Koska suomenkieltä ei kirjoitettu (muuta kuin shamanististen piirrosten muodossa), se säilytti elinvoimaisuutensa ja alkukantaisuutensa sukupolvelta toiselle siirtyvien runolaulujen muodossa. Näistä aikanaan Elias Lönnrot kokosi kuuluisan Kalevalan.

Kalevalan jumalkatras muodostuu arkkityyppisistä sankareista ja elementaaliolennoista, jotka ovat jumalia aivan yhtä lailla kuin muiden muinaistarujen jumalhahmot. Jumalten arkkityyppiset ominaisuudet heijastuivat sitten luonnonilmiöitä, eläimiä, kasveja sekä ihmisiä ja näiden puuhia kuvaaviin sanoihin.

Mitä tulee kirjoitetun tiedon tutkimiseen, sumerilainen nuolenpääkirjoitus on kaikkein vanhin tunnettu kirjoitettu kieli, joten sitä on pidettävä keskeisenä tiedonlähteenä. Kun kulttuuri siirtyi Babyloniin, mytologia ja jumaltarusto muuttui verrattain vähän. Monet jumalat säilyttivät nimensä ja luonteensa.

On kuitenkin erittäin hyödyllistä ja tärkeää perehtyä myös muinaisegyptiläiseen mytologiaan. Egyptiläiset rakensivat korkeakulttuuriin, joka kasvoi ja kehittyi yli 2000 vuoden ajan, kunnes alkoi taantua ja taipui lopulta kreikkalaisen ja sittemmin roomalaisen vallan alle. Egyptiläisen kulttuurin pitkä kausi kuvasti ihmisen siirtymistä henkisestä elämästä yhä enemmän kohti maallista. Henkiset rituaalit ja kyvyt siirtyivät hitaasti ja varmasti kohti maallista toimintaa ja materiaalisten esineiden palvontaa. Lopulta suurin osa niistä asioista jotka alunperin pystyttiin aikaansaamaan puhtaasti henkisiä voimia käyttämällä (nykyään tätä kutsutaan magiaksi), toteutettiin maallisen teknologian avulla.

Kreikkalaiset kuitenkin selvästi jo hukkasivat syvällisen kokemuksellisen yhteyden jumaltarujen sisältöön. Heille luomisen arkkityyppisiä voimia kuvaavat jumalat muuttuivat ulkoisiksi inhimillisiksi sankareiksi, jotka sijoitettiin myyttiselle Olympos-vuorelle tai pimeään Tartaros-alamaailmaan. Tarinat jumalista alkoivat muistuttaa yhä enemmän dualistisen ihmisen käyttäytymistä; jumalat olivat vihaisia, aggressiivisia, mustasukkaisia, intohimoisia, kilpailunhaluisia jne. Alkuperäiset nimet muuttuivat, tosin useimmissa nimet säilyivät riittävän samankaltaisina, jotta ne voidaan yhdistää alkuperäisiin sumerilaisiin ja egyptiläisiin esikuviinsa. Kaikki nämä muutokset myyteissä heijastivat muutosta yhteiskunnassa ja ihmisen evoluutiossa, joka vei yhä syvemmälle aineeseen ja egon kautta kokemiseen.

Tämä kehityskulku huipentui Rooman imperiumin ottaessa Pohjois-Afrikan ja suuren osan Euroopasta valtikkansa alle. Imperiumin mentaliteetti oli lähes tyystin suuntautunut valloittamiseen, varastamiseen, sotimiseen. Roomalaiset kähvelsivät myös jumalansa kreikkalaisilta, mutta tekivät niistä entistä sotaisampia ja irstailevampia. Huomio siirtyi yhä enemmän rahan ja omaisuuden palvontaan ja yltäkylläisen ylellisen elämäntyylin tavoitteluun.

Kalevalaisen luomistarinan kiistaton sankari on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen. Väinämöisen kumppaneina ja välillä kilpailijoina ovat Ilmarinen, Joukahainen ja Lemmikäinen. Jos kuitenkin tarkasti katsotaan, viimeksi mainitut ovat itse asiassa Väinämöisen eri "sivupersoonia" hänen matkatessaan läpi yhdeksän taivaan, alkumerestä aina Tuonelaan asti. Hindulaisittain ilmaistuna Väinö on Vishnu ja kyseiset sivupersoonat ovat Vishnun avataaroja eli inkarnaatioita eri aikakausina. Tässä suhteessa Väinö samaistuu myös egyptiläisten Osirikseen, joka niinikään lähtee liikkeelle korkeasta taivasmaailmasta, muuttuu hedelmällisyyden jumalaksi, laskeutuu manalaan ja vielä sieltä nousee henkiinkin.

Ylösnousemusmyytin tärkeys

Kristinuskon perspektiivistä kansantarujen maailmankuva on pakanallista taikauskoa, "kerettiläisyyttä". Mutta Raamatustakin yhtä lailla löytyvät tarinat Jumalan laskeutumisesta vaiheittain lihalliseksi ihmiseksi, matkasta Tuonelaan ja sieltä selviytymisestä. Aineelliseen kehoon laskeutunut Jumala kristityillä on tietenkin Jeesus Kristus, joka matkaa kuoleman laaksoon ja nousee sieltä ylös. Tätä ennen käydään kuitenkin läpi "jumalihmiset", Aatami ja Eeva perillisineen, jotka lähes 1000-vuotiaiksi elävinä eivät selvästikään mitään tavallisia kuolevaisia olleet; ja "jättiläiset" joita vielä käveli maan päällä Nooan aikaan.

Monet kristinuskon hylänneet "uuspakanalliset" ihmiset ovat samalla hylänneet Kristuksen ylösnousemusmyytin, hoksaamatta että sama myytti löytyy kaikista vanhoista luomistaruista. Ylösnousemus, tietoinen laskeutumien manalaan ja sieltä pelastuminen, on erittäin keskeinen teema mytologioiden ihmiskuvassa ja meidän on syytä pohtia, mitä se tarkoittaa meille nykyajassa. Tämäkin on keskeinen osa kirjani sanomaa.

Väinämöisen tärkeimpänä tehtävänä on veneen valmistaminen. Vene edustaa hänen kehoaan, mutta paljon laajemmassa merkityksessä kuin pelkkä fyysinen keho. Saadakseen veneensä valmiiksi, Väinämöisen täytyy kokea kuolema, siis tulla kuolevaksi. Kuoleman kokemusta ei löydy Väinölän vainioilta, vaan se on haettava Kalevan kankailta. Kaleva voidaan helposti muuttaa muotoon "kuoleva", jolloin Kalevalasta tulee "Kuolevala". Kalevalan tarina onkin keskeisesti kertomus kuolemattomasta Jumalasta, joka erinäisten vaiheiden kautta muuttuu kuolevaiseksi ihmiseksi.

Toisaalta Kalevala-sanassa voidaan erotella kaksi eri paikkaa: Kala ja Vala. Koska pääte la/lä määrittelee paikkaa tai sijaintia, Kala on Ka:n paikka ja Vala on Va:n paikka. Ja koska V on sama kuin B, mainittu Va on sama kuin Ba. Sattumoisin Ka ja Ba ovat egyptiläisen nimitykset ihmisen fyysiselle ja henkiselle ruumiille. Näin siis Kalevala muodossa "Kala-Bala" tarkoittaisi kokemusta näistä molemmista paikoista, ruumiin ja hengen kokemusta. Tämä edelleen sopii äsken mainittuun teemaan. Lopuksi on vielä pakko huomioida, kuinka tämä "Kalabala" muistuttaa sanaa Kabbala...

Heprean aakkoset ja Elämänpuu

Luomistarinan edetessä rakentuu koko luotua universumia kuvaava Elämänpuu. Syvällisimmin elämänpuuta tutkivat juutalaiset kabbalistit ja kabbalistinen elämänpuu perustuu vahvasti heprean kieleen ja sen aakkosiin. Kun olin jo melko lailla hahmottanut luomisprosessin etenemisen äänteiden kautta, huomasin että heprean kielen aakkoset sopivat tähän lähes täydellisesti - ja vielä oikeassa järjestyksessä! Heprean kirjoitusmerkit ovat alunperin vain konsonantteja ja näitä on huomattavasti enemmän kuin nykyisissä länsimaisissa kirjaimissa. Ne kertovat luomisen arkkityypeistä siis huomattavasti nykyisiä aakkosia täsmällisemmin.

Heprean aakkosissa on lähes kaikista konsonanteista maskuliiniset ja feminiiniset versiot, joista viimeksi mainittu merkitään vain sanan loppuun (viitaten vastaanottamiseen, keskeinen feminiininen elementti). Ehkä tästä johtuen heprean aakkosia luettaessa feminiiniset sisäänpäin suuntautuvat konsonantit mainitaan ensin. Alkuperäisiä aakkosia on yhteensä 22, mikä vastaa Elämänpuussa sefiroita (Elämänpuun "omenat") yhdistävien linjojen lukumäärää. Niinpä Elämänpuu ja heprean aakkoset kuuluvat kiinteästi yhteen.

Elämänpuu on geometrinen rakenne, joka pyrkii yhdessä kaaviossa esittämään universumin ja ajan lainalaisuudet. Se löytyy erilaisina versioina hyvin monista vanhoista myyteistä ja se voidaan soveltaa myös moderniin maailmankuvaan. Sitä ei voi esittää yhdellä ainoalla oikealla tavalla, omassa tutkielmassani käytän yhden elämänpuun sijasta kolmea, jotka kertovat elämänpuun muuttumisesta luomisprosessin käännekohdissa. Kolmas vaihe on se, jossa olemme nyt. Se liittyy myyttien ja näkijöiden profetoimaan suuren muutoksen aikaan, Mayojen Long count -kalenterin päättymiseen 2012, Kristuksen toiseen tulemiseen ja hyvin moniin muihin asioihin.