Suurin osa kirjatuista tapauksista sijoittuu Englantiin, mutta erityisesti 2000-luvun alussa kuvioita on havaittu joka puolella maailmaa. Kirjattuja kuvioita on nyt yli 10.000 (tietokantaa pitää yllä nykyisin erityisesti englantilainen Paul Vigay - se on nähtävissä netissä osoitteessa "www.cropcircleresearch.com"). Todellisen lukumäärän arvioidaan kuitenkin olevan huomattavasti suuremman. Monet kuviot jäävät varmastikin huomaamatta (erityisesti muissa maissa kuin Englannissa), ja huomatutkin voivat jäädä raportoimatta.

Suomessa ensimmäiset kuviot rekisteröitiin virallisesti Espoossa kesällä 1996. Elokuussa 1998 ilmestyi Uudelle maalle kolme kuviota ja yksi Ahvenanmaalle. Nämä vastasivat tyyliltään paljonkin englantilaisia sukulaisiaan, vaikkakaan eivät yltäneetkään hienoimpien piktogrammien tasolle vaikuttavuudessaan. Vuonna 2000 löydettiin yksi verrattain pieni ja vaatimaton kuvio Espoosta ja sen jälkeen Vaasan seudulla on ilmaantunut ainakin yksi kuvio per vuosi. Aikaisemmin on havaittu muutama satunnainen kuvio, jotka eivät ole juurikaan saaneet huomiota.

Englannissa on tiettyjä alueita joilla muodostelmia ilmaantuu erityisen tiuhaan. Tärkein tällainen keskus on Wiltshiren kreivikunta Etelä-Englannissa. Pienessä Alton Barnesin kylässä on jopa majatalo, "The Barge Inn" , jossa tutkijat ja muut asiasta kiinnostuneet kokoontuvat. Baarin seinillä on paljon ajankohtaista tietoa ja kuvia viljakuvioista. Barge Innin suosio on pikkuhiljaa hiipumassa ja peltokuvioharrastajat levittäytyvät laajemmalle.

Näyttää siltä, että hyvin usein kuviot ilmaantuvat vanhojen monumenttien ja riittipaikkojen läheisyyteen. Näitä Englannissa on useita, kuten kuuluisat Stonehengen ja Aveburyn kivikehät. Juuri Wiltshiren ja Hampshiren maakunnissa tällaisia paikkoja on paljon. Näiden muinaisten rakennelmien on havaittu sijaitsevan maanalaisten energialinjojen (engl. "Ley lines") risteyskohdissa. Sama havainto on tehty peltokuvioiden suhteen. On siis melko järkevää olettaa, että maaenergialinjoilla on jokin yhteys sekä kivimonumentteihin että kuvioihin. Energialinjat on kartoitettu käyttäen pääasiallisesti ns. "varvulla katsomista", mutta nykyään on olemassa myös teknisiä mittalaitteita niiden tunnistamiseen.