Festivaalit

Kuva puusta otettuna 9.8.

Toisesta puusta otettu kuva 12.8. Huomaa kuinka vilja on osittain kasvanut pystyyn. Kuvaa on vähän venytetty pystysuunnassa.

Perjantaina 9.8. kiipesin kaikkien valmistelukiireiden keskellä kuviota lähimpänä olevaan koivuun ja otin oksilla tasapainoillen kuvia tuoreesta kuviosta. Valitettavasti tuuhean oksaston lomasta ei löytynyt esteetöntä näköalaa, ja olin lisäksi liian lähellä saadakseni koko kuviota mahtumaan yhteen kuvaan. Näissä kuvissa näkyy kuitenkin millainen lakoontumisjälki oli heti työtä seuraavana päivänä.

Maan Syke -tapahtuma aloitettiin rumpu- ja lauluseremonialla Ekokylän pihassa klo 17 aikoihin. Sieltä lähdettiin yhä rummuttaen ja laulaen kävelemään tietä pitkin peltokuviota kohti. Kuviossa kokoonnuttiin laajaan ympyrään keskuskolmion sisälle. Esiteltyäni pikaisesti kuvion yleisölle, Riitta Wahlström veti Äiti Maa -rituaalin, jossa hän kävi vahvistamassa kunkin läsnäolijan maayhteyttä vuorotellen. Heti rituaalin jälkeen alkoi satamaan voimakkaasti vettä. Tätä ennen oli ollut pitkä kuiva kausi, vaikka samana päivänä oli aikaisemmin jo vähän ripautellut. Kokonaisuus rituaaleineen ja sateineen toimi oivana avauksena festivaalille.

Festivaaleille saapui samana iltana virolainen shamaaniryhmä. Kerroin johtavalle shamaanille torstai-aamun unestani, ja hän sanoi sen olevan tärkeä merkki. Hän oli matkallaan Ekokylään keskustellut paikallisten henkien kanssa ja saanut saman tiedon; Ekokyläläisten sydän-chakraa pitäisi avata tämän viikonlopun aikana. Siksi he halusivat jo samana iltana tehdä sydämen tasapainottamisrituaalin. Hän sanoi tämän myös avaavan paikan tunnelmia vastaanottavaisemmiksi, jotta tapahtumaamme tulisi enemmän vieraita (alussa yleisöä oli melko vähän).

Rantasaunan luona suoritetussa rituaalissa käytiin läpi yleisön chakrajärjestelmää yhdistäen chakrat niitä vastaaviin elementteihin; maa, vesi, tuli, ilma. Paikka oli tähän mitä mainion, koska järven rannalle oli myös sytytetty illan hämärässä loimottavia jätkänkynttilöitä. Shamaanijoukon räväkän estoton meininki tarttui paikalla oleviin kyläläisiin ja vieraisiin ja sen lopputuloksena syntyi kouriintuntuva ilon ja rakkauden ilmapiiri. Seuraavana päivänä väkeä todellakin saapui huomattavasti runsaammin, olipa se sitten rituaalin seurausta tai ei.

Festivaalin aikana en ehtinyt enkä muistanut ottaa valokuvia kuviosta, mutta maanantaina kiipesin toiseen koivuun pellon reunalla. Tästä näkyvyys oli parempi, mutta neljä päivää vanhassa kuviossa vilja oli jo osittain kasvanut pystyyn, eikä kuvio ollut enää läheskään yhtä selkeä kuin perjantaina. Tuolloin oikeastaan hämmästyin, kuinka hyvältä kuvio näytti lintuperspektiivistä katsottuna. Peltohan ei ollut kuvion tekemisen kannalta aivan optimaalinen. Kauran pituus vaihteli n. 30 cm:n ja reilun metrin välillä ja seassa oli runsaasti rikkaruohoa. Paikoitellen kasvustoa oli hyvin niukasti. Kauttaaltaan vihreä vilja ei myöskään synnyttänyt selkeää kontrastia lakoontuneen ja seisovan viljan välillle.