Parantumisen
Aika
Mayojen Long Count -kalenterin päättyminen 21.12.2012
nähdään yleisesti ennustuksena maailmanlopusta.
Tehdäänpä asia kerralla selväksi: Kyseessä
ei ensinnäkään ole ennustus ja toiseksi se viittaa
vain yhden aikakauden päättymiseen, ei koko maailman
tuhoutumiseen. Muinaisissa kulttuureissa uskottiin ajan syklisyyteen
ja aikakausien vaihtumiseen. Erityisesti Mayat ja atsteekit kartoittivat
aikakausien taitekohtia, apunaan taivaankappaleiden liikkeet ja
mitä ilmeisimmin yhteydet "korkeampiin" olentoihin.
"Aika-avaruuden tähtikartalla" talvipäivänseisaus
vuonna 2012 on yksi tärkeistä kiintotähdistä,
joka markkeeraa merkittävää harppausta ihmiskunnan
tietoisuudessa. Se vain on siellä - se ei ole ennustus. Tuohon
ajankohtaan tähtääviä ennustuksia toki voidaan
tehdä, mutta ne eivät määrittele sitä.
Mikä muuttuu? Vaikka näemme valtaisia muutoksia ympäristössä,
taloudessa, tieteessä, teknologiassa ja politiikassa, keskeisin
muuttuja on tietoisuus. Kun tietoisuus muuttuu, kaikki muu muuttuu.
Me ihmiset luomme oman maailmamme tietoisuudestamme käsin;
ajatuksillamme, asenteillamme, arvoillamme. Uudistuva tieteellinen
maailmankuva korostaa tietoisuuden vaikutusta ympäristöön
- "mieleni minun tekevi", kuten Kalevalassa todetaan.
Ongelmien ratkaisut piilevät asenteiden ja arvojen siirtymisessä
elämää hajottavista elämää tukeviin
malleihin. Muutoksen moottorina on yksilöiden henkinen puhdistuminen
ja kasvu. Jeesuksen sanat "Kun pelastat yhden ihmisen, pelastat
koko maailman" korostavat yksilön ratkaisujen tärkeyttä.
"Mitä muka yksi ihminen voi tehdä?" ajattelemme
helposti. Mutta ihmiskunta muodostuu juuri "yksistä
ihmisistä" - vain yksilöiden valinnat määrittelevät
sen, mitä ihmisten maailmassa tapahtuu.
Näin on tietenkin ollut aina. Siis miksi se nyt merkitsee
enemmän kuin ennen? Ihmiskunta, osa elävää
maapalloa ja sen luontoa, on käynyt läpi tuhansien vuosien
historian, jota on leimannut erillisyyden kokemus. Meidän
on ollut tarpeellista kokea erillisyys näin voimakkaasti,
jotta olisimme oppineet vastakohtien kautta ymmärtämään
elämää ja kaikkeutta. Minä ja sinä, me
ja muut, hyvät ja pahat... vastakkainasettelut ovat tuoneet
meille mahdollisuuden määritellä itseämme
suhteessa muihin. Pimeyttä vasten olemme oppineet näkemään
valon - joka valosta katsottuna jäisi huomaamatta. Erillisyydessämme
olemme etsineet itsemme ulkopuolelta vastakaikua siihen ykseyden
kaipaukseen, mikä on koko ajan jäytänyt sisintämme.
Nyt kun tuo "ulkopuoli" on laajentunut lähimmistä
naapureista ja omasta pihapiiristä koko maailmaan ja lähiavaruuteen,
kiitos modernin tietoliikenteen, olemme vihdoin palanneet etsimään
vastauksia sieltä missä ne koko ajan ovat sijainneet;
sisäpuolelta.
